10 vuotiaalle pojalle synttärionnittelukortti:

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta vuotta kaikille!!!

En ole jaksanut kirjoitella blogiin. Ehkä ensi vuonna? Katsotaan.

Mutta jokatapauksessa, nauti JOULUSTA!!

Tähän kuvaan pitää vastata. Mun vastaukseni on:

(Tuli mieleen MIB leffasta tää olio....)

Pitsinauhat ostin Turkista. Pituutta varmaan 5 metriä per kuvio ja maksoi vain 2 euroa/kpl.

Nyt ensisijaisesti pitäisi raivata kämppä kuntoon. Perheeseen on tulossa uusi perheenjäsen. Sitä ennen pitäisi järjestää koko kämppä kuntoon. Tehtävää on ihan paljon.

Esim:

- Hävittää turhat kamat
- Järjestää kirppis, on paljon tarpeetonta mutta hyviä tavaroita ja vaatteita.
- Järjestää kamat siistiin kuntoon
- Pestä ikkunat ennen talven tuloa
- Ostaa uusi hylly tyttärelleni huoneeseen leluja ja pelejä sekä kirjojen varten
- Siirtää sieltä lipasto olohuoneeseen
- Tytön lelut olkkarista hänen huoneeseensa
- Ostaa uusi parisänky
- Järjestää omaa huonettani makuuhuoneeksi, kun on ollut tietishuone
- Viedä tytön vanha sänky varastoon
- Löytää tietokoneelle uusi nurkkaus
- Keittiön kaappien siivous
- Vaatehuoneen siivous
- Villakoirien hävitys
- Raivata edes yksi kaappi tyhjäksi uudelle perheenjäsenelle varten. Kaikki kaapit pursuaa liikaa tavaroita ja vaatteita.
- YM YM

Voi iikk... Onneksi on ehkä jonkinverran runsaasti aikaa siivota ennenkuin uusi perheenjäsen tulee. Toivottavasti ehdin kaikkea ennenkuin tulee. IIKKKK...

 Mutta kumma juttu. Mulla on ihan jouluinen olo.... Mistähän johtuu?

Ei työt huvita eikä askartelut. Mieli on koko ajan toisessa maassa. Töissä meinaan koko ajan ottaa lopputilin mutta ei ei ei voi...... ARGH, arki on tylsää!

Kun tulin Turkista kotiin ja päätin palata taas ja palasinkin sinne elokuun puolestavälistä loppuun. Opin lisää turkin kulttuurista. Tällä kertaa jäin vaan Tarsuksen maisemiin, ei menty kauemmas kuin vain Adana(lentokenttä)-Tarsus-Mersin välille. Majoittauduin saman avioparin luona kuin viimeksi Tarsuksen käynnillä.

Käytiin eläintarhassa. Se oli vähän karmeaa, koska leopardeilla, tiikereillä ja leijonilla ei ole mitään tekemistä kuin ravata ympäri häkkiä. Siellä ei ole mitään puita ym reksiviittaa joka toisi luonnollisen olon. Vain harmaa betonilaatikko ja rautapinnat sekä verkko. Tosi kamalaa.

Käytiin reissussa Mersinissä, noin 30 minuutin junamatkan päähän Tarsuksesta länteen.
 
Korkea rakennus on hotelli, 52 kerroksinen.

Käytiin siellä kuurojen yhdistyksellä. Siellä oli vain miehiä. Kysyin miksei naisia näy. Sanoivat ettei naiset sallita koska näin vältetään mustasukkaisuutta. Aijaa... Naiset tapaavat siis kotipiirissä jossain muualla. He ovat tosi yllättyneitä että Suomessa kuurojen yhdistyksellä käyvät sekä miehet että naiset ja myös johtokunnassa on naisiakin. Ja yllättyivät että mä oon yhdistyksen sihteerinä.

Maustekaupassa oli mielenkiintoinen käydä. Siellä myydään kaikenlaisia... Kuivattuja vihanneksia, hedelmiä, mausteita, teetä, pähkinöitä, siemeniä, tahnoja, soseita ym ym kaikkea mahdollista. Mä tykkään kovasti tomaatti- ja chilitahnoista. Ne ovat hyviä. Pitäis ensi kerralla oppia tekemään niitä itse.
    

Turkkilaiset säästävät paljon, ei-hyvätuloiset tekevät paljon itse. Ompelevat käsin koneella ilman sähköä, tekevät ruuat alusta alkaen loppuun saakka miten taidoltaan pääsevät.
       
Turkkilaiset ovat hyviä tekemään ruokaa. Mun lempiruoka on sit turkkilainen ruoka. Täytettyjä pieniä munakoisot, viinilehtikääryleitä, täytettyjä makaroonit-onkos se nimeltään raviolit? ovat tosi ihania, ne tekevät makaronia itse, ja täyttävät liha-sipulitomaattimössöillä. Tosi ihania. Ne tehdään yleensä häihin myös. Syötiin makaronit kasviskeiton seassa. Kun täytin niitä makaronit, plääh, pitkävetistä työtä mutta se oli palkitsevaa kun maku on tosi ihana.
Papukeitto kuulostaa iljettävältä mutta se on ihanaa, hyvää. Yleensä sitä syödään riisin kera.

Turkkilainen häät on erilainen. Mielenkiintoinen seurata. Mulla oli onnea kun pääsin seuraamaan erään parin häitä. Harmi kun kesken juhlan loppui kamerasta akku. Grrr....
  
Siis juhlasalissa imaami ja joku heppu saarnaa, silloin jaettiin mehua ja muffinit. Sen jälkeen onniteltiin avioparia. Niiden rinnoille laitettiin punasilkkinauhalla varustettuja kulta"kolikkoja" tai rouvalle ranteeseen kultaketjut tai rannekkeet tai muuta kultakoruja ja kopalle rahaa turvaatakseen heidän elämän taloudellista tilannetta. Sen jälkeen mentiin hyvästelemään tuoreen rouvan kotia ja siirryttiin heidän uuteen kotiin pihalle odottamaan avioparin poistumista autosta. Siksi ajaksi haettiin lammas auton eteen ja lampaan alle suojaliina. Aviopari sit tulivat autosta ulos. Lammasta teurastettiin avioparin edessä. Se oli karmeaa katsoa kun en ikinä ole nähnyt eläinten teurastusta. Joku nainen siellä kastoi sormensa lampaan vereen ja laittoi merkin avioparille otsaan tuottaakseen lapsionnea. Sitten tutustuttiin avioparin uuteen kotiin. Piti jopa katsoa vaatekaappeihin. Oli kaikkea uutta kalusteita ja kodintekstiilit ja kaikkea ihan uutta. Oli hieno koti. Siihen päättyi juhlat. Kuulemma heillä jatkuu seuraavana päivänä juhlat johon en osallistunut.

Häitä edellisenä iltana laitettiin juhlaväen naisille tällainen hennatatuointi kämmenille ja sormenpäille antamaan onnea. Miehille laitettiin vain pikkusormelle. Mulla oli tällainen:

Käytiin vanha Tarsuksessa katselemassa paikkoja. Rakennukset muistuttavat paljon saksalaista arkkitehtuuria. Siellä oli Saint Paulin puisto.
 

Eräänä aamuna oli leivonta-aamupäivä naapurissa pihalla, siellä kokoontui muutamat naapurin naiset leipomaan tortilloja, en tiedä mikä on turkkilaisversiona oikeaa nimeä mutta muistuttaa kovasti tortilloja. Osan he täyttävät vuohenjuustomössöillä tai perunamössöillä. Ovat hyviä mutta minusta pohjat ovat vähän kovia että vaati pureskeluvoimaa. :D  Osan he säilyttävät sellaisenaan kuivana ja pinossa. Kun tarvii niitä niin ottaa tarvittavan määrän ja kastelee vedellä ja syövät esim. keiton kanssa.
  

Voi voi kun piti taas palata kotiin. Olen saanut sieltä paljon kivoja kavereita ja ihmiset ovat ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Voisin jopa asua siellä mutta tyttäreni ja toimeentulo ovat täällä... Ehkä jonakin päivänä...?? hmm... ;) Kukas tietää. 

Lähdin yksin Turkkiin 2.7. Istanbulissa oli koneen vaihto ja oli vähän hankalaa hahmottaa lentokenttä miten pitäisi vaihtaa konetta, onneks sitten löysin oikean paikan ja jatkolentokoneeseen. Antalyassa piti nousta bussiin ja mennä busalla terminaaliin. Siellä oli yks mies jolla oli kyltti englanniksi ja turkiksi. Enkä hallitse hyvin englantia ja melkein lainkaan turkkia. Ymmärsin vain muutamia sanoja lauseista ja jäin miettimään mitä se tarkoitti, koskien matkalaukkua. Tajusin sitten kun bussi pysähtyi terminaaliin ja osa ihmisistä poistui ja osa jäi. Mä olin ihan iiikkk, pitikö mun poistua vai jatkaa... kysyin elekielellä yhdeltä suomalaiselta näköiseltä naiselta että mitä nyt, hän levitti kätensä ja ei tiennyt mitä pitäisi tehdä... No mä jatkoin sit toiseen terminaaliin mihin kaikki loput poistui. Ja odotin liukuhihnalla matkalaukkua. Kaikki saivat laukkujansa ja lähtivät. Mä jäin yksin. Kääkk, ei laukkua... voi ei... mutta päätin tarkistaa koko hihnalinjaston ja löysin yhden laukun. Se oli mun. Se oli mennyt minulta ohi koska monet laukut muistuttavat mun laukkuani. Onneks sit selvisin laukkuni kanssa ulos. Ja kaverini oli mua vastassa.

Mentiin vanhaan Antalyaan lähellä sitä Kalea (linnaketta) ja se oli mukavaa seutua. Paljon suloisia rakennuksia ja paljon majoitusliikkeitä. Majoittauduin yhteen majoituspaikkaan ja levättiin. Seuraavana päivänä mentiin yhteen vesiputouspuistoon missä oli paljon puroja, vesiputouksia... siellä oli kiva ravintola/kahvila missä ei ole sohvilla jalkoja ja pöydillä jalkoja, istuttiin niinkuin lattialle patjojen päälle ja pöydät tosi matalia. Siinä oli mukavaa lekotella ja jutella.  
 

Seuraavana päivänä sitten mentiin Alanyaan. Bussissa on tosi hyvää palvelua. Bussilippun hintaan sisältyi jäätelö ja juotavaa. Bussipoika jakoi jokaiselle vaniljasuklaajäätelö-pikarit ja vettä. Alanyassa majoittauduimme Alanya city-hotelliin, se oli vaatimaton mutta kelpasi meille ja on halpa. Ja sijaitsi ihan hyvässä paikassa, lähellä rantaa ja keskustaa.

Käytiin Kleopatran linnakkeessa katsomassa paikkoja. Se on ihan raunioina ja ei mitään erityistä katsottavaa... Mutta sieltä näkee hyvin Alanyan kaupungille ja oli hieno näkymä.
  

Käytiin myös Damlatas Cavella tippukiviluolassa katsomassa. Siellä on hienoa värikkäitä paikkoja. Tosi kosteaa, että mulle tuli hiki siellä ollessani. Loppuosaan joutui polvillaan kävelemään... huh.
 

Sitten me vuokrasimme auton viideksi päiväksi. Ensimmäisessä liikkeessä omistaja kumppaneineen epäilivät minua että mahdanko osata ajaa ja auto pysyisi ehjänä koska olen KUURO. Vaikka mulla oli ajokortti mukana, eivät silti uskoneet. No okei sitten ja menimme toiseen autovuokraamoon ja sieltä sai heti auton käyttöömme. Se oli semmoinen pieni avojeeppi ja maksoi 100e 5 päiväksi+bensat kulutuksen mukaan. Oikeasti vuokra olisi maksanut 150e, mutta ystäväni joka on omistajan ystävä sai puhuttua alennuksen meille. Auto oli vähän pettymys, siinä ei ollut ohjaustehostinta joten jouduin käyttämään voimia jos aiotaan kääntyä.

Lähdettiin Mersinin Tarsukseen joka on monensadan kilometriä Alanyasta itään. Se oli yllättävän raskas matka, koska lähes koko matka oli ylämäkeä ja tosi mutkaisia vuoristotietä. Matkaa oli muistaakseni noin 400km ja meni 8 tuntia. Kun oltiin perillä Tarsuksessa ystäväni veljen kotona mulle tuli pissahätä ja järkytyin... ei vessapyttyä. Vaan lattiavessa.

(kuva otettu eräästä uimapaikan vessasta, kun en kehdannut kuvata ystävän kotoa kuvaa)

Mä sit sanoin että myöhemmin käyn. Pidättelin seuraavaan aamuun. Aamupalan jälkeen lähdettiin keskustaan lääkärille kun mulle tuli varpaiden väliin paha vesirakko joka puhkesi ja tulehtui(sain salvat), toivoin että siellä olisi normaali vessa, ja pöh. Joka paikassa oli tuommoista lattiavessa. Käytiin jopa kalliissa kahvilassa johon kokoontuu rikkaat, mutta siellä kans lattiavessa. Ystäväni sitten käski mua lopettamaan hienostelun ja opettelemaan käymään lattiavessassa. Hetken mielessäni harjoittelin miten sinne mennään ja miten pissaan ym... Oli niin pakko mennä muuten rakko halkeaa... Olo oli kuin metsässä... mutta vessan haju oli vähän paha. Vähän kuvotti mutta oli pakko. Homma ohi ja tein sen! Niin uskaltauduin myös ystävän kotona käymään siellä ja ei se niin ihmeempää ole, ihan okoo.

Siellä liikenteessä havaitsin, että olinkin kaupungin nähtävyys. Lähes kaikki tuijoittivat minua, vaalea, lihava, ulkomaalainen nainen joka ajaa autoa. Siellä en nähny yhtään naista joka ajaa autoa. Jopa eräässä liikennevaloissa yks traktoria ajava mies tuijoitti minua kauan. Kun tuli vihreä valo ja mies vaan jatkoi tuijoittamista. Ystäväni hermostui ja viittoi että kato liikennevaloa. Kesti vähän kun mies älysi tajuta että piti jatkaa matkaansa. Joka paikoissa mua tuijoitetaan. Huhhh... tunsin että olisin joku julkkis tai jotain... huoh...

Käytiin katselemassa paikkoja ja piknikillä eräässä puistossa missä on paljon tämmöisiä katoksia mitä kaupunki ylläpitää. Semmoinen on hyvä idea. Toisessa paikassa oli jopa grillit jokaisessa pöydissä.
 

Puiston vieressä on pato missä ihmiset uivat, pesevät pyykit, myyvät tai liottavat villoja.
  
Punaisessa säkeissä on villat jota liotetaan padon kylmässä vedessä. Vesi on kyllä kirkasta ja tosi kylmä. Ihmiset uivat. Jopa vaatteet päällä, varsinkin naiset ja tytöt:
 

Ystävän perheen luona valmistettiin ruokaa lattialla. Sipulia pilkotaan lattialla istuen. Kokeilin niiden tapaa pilkoa sipulia, he eivät tarvitse lautaa pilkomiseen. He viiltelivät pystyviilloilla niinkuin lohkoon mutta ei ihan loppuun saakka, ja sitten viipaloivat vaakaviilloilla. Heillä se kävi kätevästi ja mulla ihan kömpelösti että mulle naurettiin. :D Mulle sitten annettiin lautaa apuun.
 Puulauta on mua varten. :d
Siellä juodaan kovasti teetä, tiedättehän sen! Teetä keitetään aina tämmöiseen kannuihin ja kaadetaan tämmöisiin laseihin:

Yhtenä päivänä käytiin lähellä Tarsusta yhdessä moskeijassa missä oli pihalla luola mihin johtaa vähän alemmas ja siinä oli aitaus. Tarinan mukaan että siellä oli 7 miestä ja koira piileskellyt sotaa ja nukahtanut jotain 150 vuotta ja herännyt ja menivät ulos katsaakseen onko sota vielä mutta näkikin jotain outoa ja ottivat selvää ja löysivät kebabkioskin ja halusivat kebabia ja söivät mutta heillä ei ollut rahaa maksaa ja lähtivät. Muut ihmiset ihmettelivät niiden asusteita ja seurasivat ja löysivät heidät kuolleena luolassa. Mä en oikein ymmärtänyt miten se on mahdollista. Monet tulivat sinne katsomaan ja heittivät pikkukiviä pieniin onkaloihin, jos pikkukivi pysyi siinä niin se tarkoitti että on onnea ja jos putoo niin ei ole. Multa putosi kivi. :S
  

Ajelimme vuoristoon ystäväni vanhempien kesäpaikkaan. Matkan varrella oli hänen isänsä kahvila ja parturi. Poikkesimme siellä juomassa teetä ja isä pyysi miniää vähän apuun, kaatamaan viinilehtisäiliöihin vettä. Tällaiset ne ovat.... ei hygeniasta tietoakaan... Meinasivat pistää minulle yhden kotiin, mutta onneks ystäväni sanoi ettei lentokentällä pääse läpi kun on sellaisia tarkkoja sääntöjä, minä siihen totesin että niin totta, ei voikaan. Huh. Sitten jatkoimme matkaa kesäpaikkaan. Siellä oli pieni mökki ja 4 kanaa. He rupesivat keskustelemaan että joskos teurastetaan kaksi kanaa. Voi iikk... teurastus... Pyysin ettei teurasteta mun nähden. Miehet sit tappoivat talon takana kanoja. Vaimo teki niistä lihapaloja ja juhla-aterian koska olen heillä vieraana. Voi kanaparat...
 
Kanoihin siveltiin itsetehtyä tomaattipureeta, suolaa, pippuria, jotain mausteita ja laitettiin uunipannuihin pohjiin ja laitettiin päälle tomaattiviipaleita ja sipulilohkoja. Niitä vietiin kylään uuniin. Mä sisimmässäni ajattelin että varmasti saan vatsataudin seuraavana päivänä, koska hygeniataso on huono ja sen semmoiset... Tomaattipuree säilytettiin lämpimässä mökissä, ei jääkaapissa, purkin kansi näytti likaiselta niinkui ne viinilehtien purkit, veitsit ja ruokailuvälineet säilytettiin ulkona, myös joitakin mausteita ja semmoiset....
 Niillä oli tapana laittaa sanomalehdet niinkuin pöytäliinoiksi ruuan ajaksi. Ja katettiin pöytä. Kylän uunista saatiin myös niitä leipiä mitä syötiin ruoan kanssa. Söin kiltisti ruoat. Tosi herkullisia ja nautin kyllä ateriasta heidän kanssa, olkoot vatsatauti... Mutta onneksi selvisin, mulle ei tullut vatsatautia lainkaan. :D 

Tuli haikea olo kun lähdimme takaisin Alanyaan sivistyksen pariin missä on paljon turisteja... Tarsuksessa elin aidossa turkkilaisessa kulttuurissa, missä ystäväni perhe ei ole rikas ja kaupungissa missä ei ole turisteja... Matkan varressa poikkesimme monissa paikoissa. Esim tähän linnaan, missä vallihaudassa uiskentelivat paljon kilpikonnia jota ihmiset ruokkivat leivänpaloilla niinkuin meillä Suomessa sorsia.
  
Allaolevassa postauksessa kaunis linnantorni on täältä linnan vierestä.

  Dimcayi Alanyassa. Siellä oli paljon tälläisia ravintoloita, missä melkein maataan patjoilla ja syödään ja uidaan. Ne ovat minusta kivoja. Kävimme uimassa koska siellä oli kylmää vettä kuin meressä. Siellä merivettä oli ihan tosi lämmintä. Kävimme myös syömässä. Ruoka oli hyvää.
 Mun suosikki oli Adanan kebab. Se on jauhelihasta tehty kepakko, tosi hyvää ja mausteista.

Seuraavana päivänä menimme vuokra-autolla vielä Manavganiin vesiputouksia katsomaan. Kuvien perusteella kuvittelin sen olevan iso paikka, mutta oli ihan pieni.

Sen jälkeen kävimme antiikki-Siteessä katsomassa amfriteatteria ja raunioita sekä pientä kaupunkia. Sitten oli aika palauttaa auto vuokraamoon.
  

 
Alanyan kävelyrannalla missä on paljon purjelaivoja ja diskoja. Siellä me käveltiin aina satamalla ja sen takana hiekkarannalla.  Keskustan reissun jälkeen oli ihanaa kävellä takaisin hotelliin hiekkarantaa pitkin kuunvalossa ja merivesi lämmintä. On niin romanttinen olo...

Muutaman päivän jälkeen menimme takaisin Antalyaan pariksi päiväksi. Taas mentiin vanhaan Antalyaan toiseen hotelliin ja kiertelimme ja teimme viimeiset ostokset.

Kävimme myös moskeijassa sisälle katsomassa paikkoja, eipä ollut ihmeellinen paikka:

16.7. aamulla oli surullinen olo kun piti palata Suomeen. Ei yhtään halunnut palata. No kuitenki olen tässä Suomessa taas...kunnes... ;D