No niin. Palasin nyt taas arkeen. Kesä ja loma on ohi. :(

Kun tulin Turkista kotiin ja päätin palata taas ja palasinkin sinne elokuun puolestavälistä loppuun. Opin lisää turkin kulttuurista. Tällä kertaa jäin vaan Tarsuksen maisemiin, ei menty kauemmas kuin vain Adana(lentokenttä)-Tarsus-Mersin välille. Majoittauduin saman avioparin luona kuin viimeksi Tarsuksen käynnillä.

Käytiin eläintarhassa. Se oli vähän karmeaa, koska leopardeilla, tiikereillä ja leijonilla ei ole mitään tekemistä kuin ravata ympäri häkkiä. Siellä ei ole mitään puita ym reksiviittaa joka toisi luonnollisen olon. Vain harmaa betonilaatikko ja rautapinnat sekä verkko. Tosi kamalaa.

   

Käytiin reissussa Mersinissä, noin 30 minuutin junamatkan päähän Tarsuksesta länteen.
 
Korkea rakennus on hotelli, 52 kerroksinen.

Käytiin siellä kuurojen yhdistyksellä. Siellä oli vain miehiä. Kysyin miksei naisia näy. Sanoivat ettei naiset sallita koska näin vältetään mustasukkaisuutta. Aijaa... Naiset tapaavat siis kotipiirissä jossain muualla. He ovat tosi yllättyneitä että Suomessa kuurojen yhdistyksellä käyvät sekä miehet että naiset ja myös johtokunnassa on naisiakin. Ja yllättyivät että mä oon yhdistyksen sihteerinä.

Maustekaupassa oli mielenkiintoinen käydä. Siellä myydään kaikenlaisia... Kuivattuja vihanneksia, hedelmiä, mausteita, teetä, pähkinöitä, siemeniä, tahnoja, soseita ym ym kaikkea mahdollista. Mä tykkään kovasti tomaatti- ja chilitahnoista. Ne ovat hyviä. Pitäis ensi kerralla oppia tekemään niitä itse.
    

Turkkilaiset säästävät paljon, ei-hyvätuloiset tekevät paljon itse. Ompelevat käsin koneella ilman sähköä, tekevät ruuat alusta alkaen loppuun saakka miten taidoltaan pääsevät.
       
Turkkilaiset ovat hyviä tekemään ruokaa. Mun lempiruoka on sit turkkilainen ruoka. Täytettyjä pieniä munakoisot, viinilehtikääryleitä, täytettyjä makaroonit-onkos se nimeltään raviolit? ovat tosi ihania, ne tekevät makaronia itse, ja täyttävät liha-sipulitomaattimössöillä. Tosi ihania. Ne tehdään yleensä häihin myös. Syötiin makaronit kasviskeiton seassa. Kun täytin niitä makaronit, plääh, pitkävetistä työtä mutta se oli palkitsevaa kun maku on tosi ihana.
Papukeitto kuulostaa iljettävältä mutta se on ihanaa, hyvää. Yleensä sitä syödään riisin kera.

Turkkilainen häät on erilainen. Mielenkiintoinen seurata. Mulla oli onnea kun pääsin seuraamaan erään parin häitä. Harmi kun kesken juhlan loppui kamerasta akku. Grrr....
  
Siis juhlasalissa imaami ja joku heppu saarnaa, silloin jaettiin mehua ja muffinit. Sen jälkeen onniteltiin avioparia. Niiden rinnoille laitettiin punasilkkinauhalla varustettuja kulta"kolikkoja" tai rouvalle ranteeseen kultaketjut tai rannekkeet tai muuta kultakoruja ja kopalle rahaa turvaatakseen heidän elämän taloudellista tilannetta. Sen jälkeen mentiin hyvästelemään tuoreen rouvan kotia ja siirryttiin heidän uuteen kotiin pihalle odottamaan avioparin poistumista autosta. Siksi ajaksi haettiin lammas auton eteen ja lampaan alle suojaliina. Aviopari sit tulivat autosta ulos. Lammasta teurastettiin avioparin edessä. Se oli karmeaa katsoa kun en ikinä ole nähnyt eläinten teurastusta. Joku nainen siellä kastoi sormensa lampaan vereen ja laittoi merkin avioparille otsaan tuottaakseen lapsionnea. Sitten tutustuttiin avioparin uuteen kotiin. Piti jopa katsoa vaatekaappeihin. Oli kaikkea uutta kalusteita ja kodintekstiilit ja kaikkea ihan uutta. Oli hieno koti. Siihen päättyi juhlat. Kuulemma heillä jatkuu seuraavana päivänä juhlat johon en osallistunut.

Häitä edellisenä iltana laitettiin juhlaväen naisille tällainen hennatatuointi kämmenille ja sormenpäille antamaan onnea. Miehille laitettiin vain pikkusormelle. Mulla oli tällainen:

Käytiin vanha Tarsuksessa katselemassa paikkoja. Rakennukset muistuttavat paljon saksalaista arkkitehtuuria. Siellä oli Saint Paulin puisto.
 

    

Eräänä aamuna oli leivonta-aamupäivä naapurissa pihalla, siellä kokoontui muutamat naapurin naiset leipomaan tortilloja, en tiedä mikä on turkkilaisversiona oikeaa nimeä mutta muistuttaa kovasti tortilloja. Osan he täyttävät vuohenjuustomössöillä tai perunamössöillä. Ovat hyviä mutta minusta pohjat ovat vähän kovia että vaati pureskeluvoimaa. :D  Osan he säilyttävät sellaisenaan kuivana ja pinossa. Kun tarvii niitä niin ottaa tarvittavan määrän ja kastelee vedellä ja syövät esim. keiton kanssa.
  

Voi voi kun piti taas palata kotiin. Olen saanut sieltä paljon kivoja kavereita ja ihmiset ovat ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Voisin jopa asua siellä mutta tyttäreni ja toimeentulo ovat täällä... Ehkä jonakin päivänä...?? hmm... ;) Kukas tietää.